... no niin, nyt se tapahtui. Ensimmäinen pentu tuli sitkeän punnertamisen ja vääntämisen jälkeen yli pentulaatikon laidan. Saatte arvata kuka se oli.... ne ei tarvinnut varmaankaan pitkään miettiä kun arvasi sen olevan Olena. Tämä neiti on niin päättäväinen ja vahvatahtoinen pikku-russeli, että luulisi hänestä tulevan jotain suurta.
Pentupuuroa maistellaan useamman kerran päivittäin, mutta Sylvi-mamman mamiska on edelleen parasta.
Kynsien leikkuu urakka on näköjään päättymätön tarina. Viimeisen koiran kynnet kun saa leikattua, niin aloita alusta ; )
Pennuista on hauskaa viettää aikaa alakerrassa. Kaikista mukavinta on tutkimusmatkat ympäri huushollia. Yksikään pennuista ei aristele uusia paikkoja, vaan menevät tutkimaan rohkeasti ympäristöään. Harmi, että nyt on ollut niin sateista ja kylmää, ettei olla päästy ulos uuteen maailmaan. Toivotaan, että tänään.
 |
| Pennut "telttaretkellä" |
Pennut ovat myös tutustuneet talon muihin koiriin. Aluksi Sylvi tarjosi hammasta tungettelijoille, mutta pian uskoi, ettei kukaan vie vauvoja. Taisi Helmi vielä voiton, kun ei luovuttanut vaan halusi päästä pentujen luo uudelleen ja uudelleen. Pennut hakeutuvatkin mielellään Helmi-tädin luo, pitää vaan pitää silmällä noita parivaljakkoja, Helmi kun on itsekin vielä lapsi ja aika raju. Kerttu-mummo haluaisi omia pennut itselleen, yrittää ajaa muita koira pois pentujen luota. Pääsipä Mosse-enopuolikin tutuksi pentujen kanssa. Mosse oli ihan täpinöissään. Haisteli, mutta ei uskaltanut liikahtaa pätkääkään. Häntä vaan sojotti kohti taivasta, eikä Mosse kuullut mitään innoltaan.
Sen jälkeen olikin sitten koko lauma levällään ja kasvattaja hädissään, että minne ne pikku-russelit häipyivät.
